Kahden erilaisen elämänkatsomuksen kohdatessa ei voida välttyä yhteentörmäyksiltä ja säännöiltä, joita varsinkin Billin on hankala noudattaa. Pystyykö Tom muuttamaan oman elämänsä spontaanimmaksi ja oppiiko Bill ajattelemaan asioita myös muiden kannalta?Jotenkin tästä ficistä bloggaaminen tuntuu paljon surullisemmalta, kun normaalisti. Tää kuitenkin on ollut semmone suht koht tasasesti julkaistunut, tai miten sen nyt sanoiskaa, ficci, joka on melkeinpä tullu yhe mun elämän oudoimmista ajanjaksoista aikana. Joten mä en tiiä onko puolet mun kommentista vaan sellasta, että nyt tää on ollu mahtii lukee ja unohtaa vai onks tää muuten vaan niin damn mahtii. Mut jos pakko on valita, niin sanoisin et tää on ihan mahtava ficci ylipäätään, koska drots ja tsikku. Pakko vaan rakastaa.
Juonesta kai voin sanoo sen verran, että Bill on lellitty kakara, joka karkaa himasta tai se heitetään himasta.. En muista kumpi, mutta kuitenkin jotain tekemistä sen ja sen faijan riitojen kanssa. Tom taas on kyttä, jonka luokse Bill majottuu, koska Tom vaan oli niin syötävän hyvännäkönen siellä baarissa. Ja siitä alkaa niitten pitkä, vaikea, kasvattava yhdessäelo. Jeb.
Periaattees tää ficci keskittyy eniten noitten kahden kasvamiseen ja miten ne kasvaa henkisesti tän ficin edetessä. Erityisesti Billin kasvussa ja se todellakin näkyy, nyt varsinkin kun luen ite noita alkuosia uudelleen läpi tässä. Se on myös yksii tosi hienoja ominaisuuksia tässä ficissä, koska missään vaiheessa ei varsinaisesti sanota että Bill nyt kasvaa henkisesti, vaan sen vaan näkee hienosti sieltä rivien välistä, jos vaan osaa lukee. Ja se nyt vaan on jotain niin täydellistä ja jotain mitä haluisin olevan enemmänkin muidenkin ficeissä. Tän puolesta tää nyt vaan on helmi.
Toinen asia, joka tekee tästä helme, on suomen kielen käyttö tässä. Mähän siis suht tunnetusti vihaan repliikkejä suomen kielisissä ficeissä, koska ne nyt vaan on tökkömömmökakkoja, okei. Mutta tässä. En oikeesti ees muista yhtä kertaa, että olisin valittanu suomen kökköisyyttä koko ficin aikana ja se nyt on vaan damn hyvin, niinkun oikeesti. Ja mä valitin sitä jopa Vaan minä en ole kala -ficissä, joka kuitenkin on jollain tasolla suomen parhaimmistoa. Joten ehdottomasti.
Ylipäätää täs koko ficissä on ihan törkeen hyvää, laajaa, hassua, erikoista, omaperästä, persoonallista suomen kieltä. Joku hyvä vertaus vois varmaa olla Hangon keksi, jonka merkitystä en oo nyt vieläkään tajunnut, et mitä sillä tarkotettiin, mut kaipa sekin mulle joskus selviää. Muita hienoi judui oli yhden yön vusu, hillua nakkena ja paljon muita. Jos nyt ei muun takii haluu avata ficcii, niin suomenkielen käytön takii kannattaa ees tsiigata ja kirjautuu sisään, koska damn.
Okei. Tykkäsin mä myös hahmoista ja tapahtumista tässä. Erityisesti Gege oli mahtava ja miten se Tomin tukena ja tässä se nyt oli Tomin isoveli ja kaikkee. Sitten mä myös tykkäsin miten toi Nadja, jonkun tason taloudenhoitaja, tuntu Billille paljon tärkeemmältä kun sen omat vanhemmat ja miten se tuli ilmi ja miten kaikki käyttäyty sen perusteella. Tykkäsin.
Täst on oikeestaa tosi vaikee sanoo pahaa sanaa, ehkä sen et jos nyt ihan väkisin haluu lukee jotain traamaa ja paljon sellast nyyhky craipaa, niin tää ei todellakaan oo sellane. Tää on enemmin sellane toden tuntune ficci, joka vois melkein suoraan olla jonkun elämästä. Että sellasta tällä kertaa. Todellakin kannattaa lukea, ihan oikeesti. Ja drots ja tsikku nyt vaan on yksii parhaimpii ficcarei täs maailmas, siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti