Okei. drots. drots. drots. Mä voisin varmaan vetää matran omasest drotsin nimee vuoden päässäni ja edelleen virnuilla ku joku idiootti. Mut siin tuskin olis mitää järkee, vaikkakin mä oon aika damn in love with drots ja sen tuotoksien. Kute varmaa tuutte tajuu tän postaukse lopussa viimeistää. Koska tässähän ei oo mitää järkee enää.
No anyways. Bill on menossa naimisiin jonkun Judy nimisen naisen kanssa, eikä se oikein tiedä enää mitä se tahtoo. Tom on bestman ja ne pani ekaa kertaa pari viikkoo takaperin. Ja sitten ne polttareis panee uudestaa ja Bill tahtoo vaan eroo Judysta ja niistä häistä ja kaikesta. Mutta kaikki ei oo niin yksinkertast. Tai ehkä kaikki on just vaan niin yksinkertast.
Ehkä suurimman osan ajast koko ficcii olin vaa riemuissani, et jee viimein jotain luettavaa, jotain drotsin ficcei. Varmaan sen jälkee mä biletin tääl yksikseni et kui hyvä tää on ja kuin mä oon taas rakastunu.
Mut tän ficin Bill. Se oli jotain niin monimutkasta ja niin erilaisia luonteenpiirteitä täynnä, etten oikein tiiä miten sitä selittäis. Se oli jollain tasolla kuitenkin niin mahtava ja erilainen, kun yleensä hahmot on. Se ei ollu sellanen et nyt tää hahmo on tän yhenlainen, vaan ihan ku se olis kätkeny sisäänsä sata erilaista ihmistä, jotka jotenkin ihmeellisest pystyy kuitenkin toimimaan samassa kehossa niin luonnollisesti ja niin yhtenäisesti, että siitä jopa kehkeytyy vain yksi kokonainen ihminen. Äh. Vaikeeta.
Sitten on Tom, joka oikeesti on outo hahmo tässä, koska sain koko ficin ajan vaan sellasen fiiliksen, et kuin paljo sitä sattuu ja miten vaikeeta sille on olla ja tehdä noita asioita, vaikka se näkee ettei mikään oikeesti voi mennä niin tai olla niin. Ja silti kuitenkin sen haluu vaan näyttää että hei oon tän paras ystävä ja mä oon kaikessa sen takana ja vaikka mitä on mahtava tyyppi. Ehkä mä nyt ootan täs et tohon ficciin tulee joku ihme lisäys et Bill pyytää tuhannesti anteeks Tomilta, ettei se voinu olla aikasemmin niin lovey dovey Tomin kanssa. Äh. Mut toisaalt en tykkäis yhtää, jos se tulis, joten enpä taida sit valittakaa..
Mut anyways. Todellakin tää ficci. Täs on joitakin niin hienoja ja upeita tekstin pätkiä, joita oikeesti voisin pitää jopa harvinaisuuksina monestakin syystä. Äh. Haluisin vaan kertoo kaiken upeen täst, mut sit teil ei jäis mitää luettavaa ja teiä olis ihan turha avata koko ficcii, koska osaisitte sen jo ulkoo ja tietäisitte tasan tarkkaa mitä oottaa, eikä se olis reiluu.
Mutta todellakin. Kannatan todellakin lukemaan jos on mahdollisuus (eli jos on jo rekkautunu tonne foorumille tai jos nyt vaan ihan huvin ja urheilun vuoks haluu tutustuu uuteen ficcimaailmaan, ha). Koska tää todellakin ansaitsee sen mahdollisuuden. Ja näin loppuun mun on pakko ottaa pari lainausta ficistä, jotka aika hyvin edustaa näit hahmoja sillee. Et hei, menkää nyt vaa lukekaa tää. Jookos kookos.
siinä on paljonkin järkeä. sen sijaan kun normaalit ihmiset antaa selkeään kysymykseen selkeän vastauksen tai selkeän jatkokysymyksen ja päinvastoin ja poikittain, sä vaan sekotat pakkaa enemmän mutta silti kaikki käy järkeen
et. mutta kukaan muu ei tunne sua paremmin kuin minä. kukaan muu ei tiedä mitä sä haluat, et edes sinä itse. kukaan muu ei osaa antaa sulle sitä mitä sä luulet haluavasi, mutta kukaan muu ei myöskään osaa antaa sulle sitä, mitä sä et tiedä haluavasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti